Long time no see

Aattelin, et teen tolla otsikolla mun viimeisen postauksen tänne, mutta pari viikkoa melkee ehtiny jo vierähtää edellisestä, niin tuntui sopivalta..

Anyways, terve taas! Pari viikkoa tosiaan melkee menny ja kaikkee sitä o tullu tehtyä *KRHM* oltua esim. töissä ja flunssassa. Flunssa ei oo toistaseks häirinny työntekoa nii sen kaa o ilosesti elelty. Tuntu menevän jo ohi, mut sitkiästi pysyttelee mukana muotoaan vaihdellen. Tällä hetkellä limana keuhkoissa (olkaa hyvät, halusitte kuitenkin miettiä limasia keuhkoja klikkaillessanne tietä lukemaan Japanista).

Tästä on tulossa muuten aika pitkä postaus kuvien ja tekstien kera, joten hakekaahan iso lasillinen vettä, kulhollinen poppareita, ottakaa mukava asento ja tarkistakaa vielä nopeasti, että on varmasti aikaa.

Lähdetään liikkeelle ekasta työpäivästä siis! Goro tuli hakemaan täältä perheen luota puoli kasilta ja sitten lähdettiin kohti Abendia. Goro koitti selittää mulle mun tulevaa työreittiä, kun jatkossa kulkisin tietenkin kodin ja työpaikan väliä yksinäni, mutta vähän kaikki meni ohi, kun niitä pikkuteitä oli niin paljon olevinaan. 

Abendilla oli sitten vastassa omistajan vaimo, joka toivotti hyvät huomenet ja meni takaisin sisälle ennen mietä. Kun päästiin sisälle niin siellä oli sitten omistajan tytär Hatsume, (Mihin se vaimo katosi? En tiedä. Saamarin vikkelä) joka toimii valvojanani/esimiehenäni. Kiusallisen esittäytymisyrityksen jälkeen menimme teen ääreen juttelemaan työajoista ja muusta mukavasta, mihin Goroa tarvittaisiin vähän kääntämään.

 Kaikki se jännitys, mitä aamun aikana oli kerääntynyt tuntui vievän kaiken hapen, kunnes sitten yhtäkkiä Hatsume kysyi englanniksi, että osaanko tehdä simaa. Pienen hämmennyksen jälkeen vastasin, että kyllä. Hatsume hymyili ja totesi siihen, että heidän edellinen työssäoppija - Lotta - ei ollut osannut tehdä, mutta Hatsume haluaisi tarjota sitä Suomi-juhlissaan. Tästä lähti sitten kaksi uutta keskustelua liikkeelle: "Meidän koulun Lotta?" ja "Minkälainen on vappu Suomessa?".

Jännitys kielimuurista katosi, kun Hatsume kertoi, että Lotta osasi vain hyvin hyvin vähän japania ja silti kaikki meni hyvin. Pisteet Miltsille siis! Tulisin pärjäämään :D 

Goro sitten tietenkin lähti aika pian näiden keskustelujen jälkeen toistellen mulle, että jos tulee jotain kysyttävää tai ongelmia niin häneen sitten vain nopeasti yhteyttä. (Otappa siinä sit yhteyttä, kun netti katoaa ennen aikojaan..)

Ja koska yksi kiusallinen esittäytyminen ei ole tarpeeksi päivälle niin heti perään oli sitten neljä uutta, sillä kaikille paikalla oleville piti käydä esittäytymässä erikseen. Mulla kun on tämä 5/5 kuullun ymmärtäminen niin en sitten tiedä kenenkään nimiä. Jotain sinnepäin kuitenkin on tiedossa. Rika, Wakame, isoisä ja isoäiti (kyllä, omistajapari esittäytyi isovanhempina. Tästä lisää myöhemmin). Hatsume kertoi, että Rika tulisi toimimaan tutorinani. Ihan jees muuten, mutta kielimuuri näkyy aika vahvasti aina välillä, kun melkeen pudottaa jotain yrittäessään käsieleillä selittää mitä tarkoittaa. Mut tärkeintähän on, että yrittää ja molemmilla on hauskaa?

Ekasta työpäivästä ei sitten muuten ollut mittään kuvia, mutta nou hätä. Tässä postauksessa tulee olemaan jotain kuvia töistäkin!

Aaaaaaaaaaaaaaaaaanyway takaisin viikkoon. Tiistai oli vapaa, sillä Rikalla oli vapaa syystä x. Rikalla on aika useita vapaita ja täten myös minulla. Aurinko paistoi, oli kaunis päivä, joten tein jotain erittäin epätyypillistä itselleni. Lähdin muuten vain kävelylle. Tältä reissulta tietenkin on kuvia, koska.. No.. Tietenkin nyt vaan on.

Tämmösellä tosi terveellisellä aamupalalla lähettiin liikkeelle! Tä perheen äiti on joka aamu väsännyt mulle jotain tämäntyyppistä aamiaista. Joskus on sitten vähän enempi kaikkea, kuten maissikeittoa, makkaraa, kananmunaa, leipää, jogurttia... Tyypille, joka ei ikinä kotona syö aamupalaa tämä oli ehkä suurin kulttuurishokki.

Näitä automaatteja on sit joka ikisessä paikassa...

Kuva ei ihan anna oikeutta sille, miten jännät noi vuoret ovat. Mutta ollaan tosissaan jossain "laaksossa" vuorien keskellä. Muumit in real life!

Pakko tietenkin ottaa kuva ensimmäisestä vastaantulevasta Japanin lipusta

Fujiyoshidan aluekarttaa. Alareunassa näkyy Fujiyoshidan maskotti

Tämäki näyttää joltaki pikkukadulta, joka ei vie muuta kuin umpikujaan, mutta ei! Melkein jäin auton alle, kun tyyppi halusi ostoskeskukseen ja olin tiellä. Katu on kapea, minä en.

Kolmisen tuntia olin kävelyllä ja kun tulin kotiin niin perhe ei ollut vielä tullut kotio. Kun he sitten lopulta tulivat kotiin niin luulivat, että olin vain lepäillyt koko päivän (mikä ois kyl voinu olla ihan 100% mahollista. Tällä kertaa tosin ei, koska en lentänyt 10h tehdäkseni samaa, mitä voisin tehdä kotona.

Päivän päätteeksi oli ihana "paista itte ruokasi" illallinen ♥

On muuten kiva yrittää selittää ihmiselle, joka osaa vain pari sanaa englantia, että voi ihan hyvin kävelläkin töihin, kun pyörän istuin ja tanko ei näytä pääsevän tarpeeksi korkealle. Tämä ei mennyt perille, sillä perheen isä silti pyörän rikkoontumisen uhalla sai kuin saikin väännettyä sen pyöräiltävään kuntoon. Eikä tarvitse edes polvet suussa pyöräillä.

Ekan työviikon aikana työrytmiä seuraavia päiviä oli yksi. Keskiviikko. Herätys 7;30, alakertaan 7:55, lähtö 8:20 ja töissä 8:40. Oli ihan mukavaa, kun työporukka otti heti avosylin vastaan, vaikka ei oltu nähty kuin vain yhtenä päivänä. He eivät ehkä osaa kukaan muu englantia kuin Hatsume, mutta kommunikaatioyrityksen puutteesta ei voi heitä syyttää.

Omistajapari koittaa kovasti selittää kaikkea, mistä menee noin 97% ohi, ilman eleitä ja sitten naureskelevat, kun näytän hämmentyneeltä. Hatsume ystävällisesti käänsi iltapäivästä, että hänen isänsä (eli tämä omistajamies) haluaa olla mulle kuin isoisä ja nätisti sanottuna se hämmentää edelleenkin. Tiedän, että oon ihana, mut whoa.

Torstaina lähdimme Hatsumen, Rikan, Mikan ja Johannan kanssa Tokioon ruokamessuille. Matkasta ei ole oikeastaan ollenkaan kuvia, sillä itse messuilla ei saanut ottaa valokuvia ja muuten pitikin yrittää pitää Rika ja Hatsume näköpiirissä ja vahtia, ettei Mika tai Johanna jäänyt pahasti jälkeen kuvatessaan.

Joka tapauksessa! Torstaina piti olla Abendilla joskus siinä klo 7 aikoihin. Perheen äiti ystävällisesti heitti minut sinne, mistä sitten Rikan ja Hatsumen kanssa lähdimme bussiasemalle. Fujiyoshan pysäkiltä lähdimme Kawakuchigolle, missä Mika ja Johanna hyppäsivät kyytiin. Bussin päästessä Tokion Shibyaan oli määrä löytää tiemme erinnäisten pysäkkien kautta Tokyo big sightille. Siellä sitten täytettiin Hatsumen opastuksella parit paperit ja sitten suomi-nuoret päästettiin vapaiksi. Long story short vatsat oli täynnä kun lähdettiin sieltä. 

Ruokamessujen jälkeen meidät vietiin Tokion keskuksessa sijaitsevalle kauppakadulle, jonka jokainen kauppa oli omistettu ravintolan-/kahvilanpitoon. Siellä jälleen päästettiin nuoret vapaiksi. Paljon nähtiin, paljon haluttiin ostaa, mutta mitään ei silti ostettu. Ehkä ihan pikkasen harmittaa. Tosin moni asia, mitä halusi ostaa, oli jotain luokkaa.. Matkalaukun kokoinen kattila, kirveen kokoinen veitsi ja "...kuka kuorii mansikan?"-kuorija. Paljon erittäin järkevää tuli siis löydettyä.

Illalla oltiin joskus 22:15 takaisin Fujiyoshidassa. Hatsume oli kutsunut minut luokseen to-pe yöksi Abendin yläkertaan (sain siis nukkua pitkään). Meidän oli tarkoitus kai tutustua toisiimme paremmin ja höpötellä joutavia niin kuin juoruilevat teinit, mutta Tokio-reissu oli imenyt kaikki mehut ja nukkuminen kuulosti aivan liian houkuttelevalta sivutettavaksi. Flunssa ja koko päivän reissaaminen ei siis ole hyvä yhdistelmä.

Viikonlopuksi perheen äiti oli keksinyt meille mukavasti puuhaa. Lauantaina oli Sakura-festivaalit, joten lähdimme sinne (minun tietämättäni matkan kohdetta. Tä koko Japaninmatka on toistaseks ollu aika pitkälti semmosta "YLLÄTYYYYYS"-reissaamista... ^-^'') Ayan ja perheen äidin kanssa. Päästyämme ensimmäisten portaiden luokse tieto kaikesta iski semmoisena ihanana "ai perhana ei taas.." -fiiliksenä. Flunssa ja oletettu kuume kiittivät, kun en saa suuta avattua ajoissa.

"That moment when..."

Tuol näkyy tän perheen koti! (..Voinks mä jo sanoo sitä mun kodiks tällee toistaseks?)

Fuji oli hieman ujona eikä suostunu näkymää nii selkeesti ku tavallisesti :c

Pientä kuvanmuokkausta ja kuva näyttää postikortilta..

Sunnuntaina lähdimme sitten vähän isommalla porukalla liikenteeseen. Kävimme Fuji radar dome museossa, josta ei ikävä kyllä ole kuvaa, kun satoi kaatamalla ja piti vain päästä äkkiä sateensuojaan. Siellä sitten mulle koitettiin kertoa, että mistä mikäkin tietonurkkaus selitti. Puolet meni ohi, mutta kuvat oli kivoja :D

Käytiin sitten museon jälkeen kolmessa erilaisessa Fuji-kaupassa, Fuji-aiheisessa ravintolassa ja juomassa Fuji-vettä taas. Tämän jälkeen lähdettiin taas kiertämään Fujiyoshidaa ja päädyttiin kaiken jälkeen Abendin lähellä sijaitsevaan ostoskeskukseen.

Fuji-san pilvessä (badumtssssss)

"Mama-san"

Aya

Sho

Siinä ois yks viikko! Vieläkö jaksais? Oli vastaus kyllä tai ei niin jatkuu vielä vähä. Käy täyttämässä vesilasi, jos se on jo tyhjä.

Tässä on nyt vähän sekasin tältä viikolta otettuja työaiheisia kuvia. Kuvatekstit saa nyt kertoa mun puolesta.

Päivä jolloin olisi halunnut seikkailla ulkona työskentelyn sijaan

Marjahedelmätortun koristeluvaihe ja whoa

"Anna kun siivoan taustan ensin!"

Rikan vanhemmat omistaa herkkupuodin, josta Rika sitten toi kaikkee mahollista maisteltavaks (chia-siemenhömpskä ei sit oo osa sitä herkkumaistelua)

Isoisä halus opettaa mulle, että miten tehään ankoa (aka sitä makeaa paputahnaa mitä nä käyttää kaikessa)

Rika työssä

Vielä joskus mäki opin tekee noin tasalaatusta työtä..

Rika yritti opettaa mua tekemään suklaakuvioita ja sanotaanko, että toka yritys hyvien neuvojen jälkeen on jo ihan kohtalaisen hyvä :D Seuraavaks sitten opettelemaa jotain jännempää! 

Hatsume ja Rika haluu kovasti maistaa suomalaisia herkkuja, joten tadah. Pannaria :D Sitä sitten maisteltiin vaikka ja minkä kanssa, jotta löydettiin minkä kanssa sopii parhaiten. Voittajayhdistelmäksi pääsi hunaja, mansikat, vaniljajäätelö ja kanelisokeri.

Niitä mukavia hetkiä kun leuka melkee putoo lattiaan, koska _MITEN_

Ei saa muuten unohtaa tän viikon tiistaita, jolloin oli mun vapaa päivä taas ja tällä kertaa mama-san aikos viedä mut johkin äitien lounastustilaisuuteen. Luojan kiitos Johanna ja Mika tuli sinne kans mukaan, ettei ollu vain minä ja äidit :D

Selfie-time w/ Johanna

Semmone kiva pikku rantafiilis heräs

Mihkä ikinä meneekin ni Fuji näkyy

Käytiin lounaan jälkeen ihmepuutarhassa, missä myytiin lilja-jäätelöä. On muuten hyvää! Outoa, mutta hyvää

Mika, meikä, Johanna, Johannan perheen äiti, random äiti #1, mun tokan perheen äiti ja random äiti #2 yhteiskuvassa

Mentiin harjotteleen pesislyöntejä. Sai oikee valita vauhdinkin! Sen jälkeen kun pallo lensi 90km/h Jossun käsille niin totesin, että en todellakaan ole menossa mihinkään 130km/h..

Nuoret viihdyttävät aikuisia. Ripley's believe it or not, mutta oon polvillaan seisten yhtä pitkä ku oletettu lapsi (tosa oli tiiliskivi lapsia varten, että he ylettyvät noin hurjan korkeelle)

Ja näin pääsimme kuvien kera loppuun. Musta tuntuu, että osa kuvista katosi täsä matkan varrella, mutta ei se mitään. Tä ehkä kertoo jo jonkin verran, että mitä täällä tapahtuu.

Kiitos ja kumarrus, nähdään ensi kerralla!

♥: Milla