5/16/2016

Jäätelöä, yökyläilyjä ja syntymäpäiviä

Huhhuh viimeisiä päiviä viedään. En ole sitten kirjotellutkaan melkein laisinkaan, joten tehdään nopeesti pieni tiivistelmä menneistä, shall we?

Hautajaiset, yökyläily antarktilsella, vappu, eläintarha- ja jäätelötehdas-reissut, Fujin puolessavälissä käynti, synttärit, Fuji-Q highland, eväsretki, pientä niiskutusta, perheenvaihto, yksinäisyys, teekutsut, Harajuku, häät, temppeleitä, shoppailua, leipomokierroksia.

Paljo kaikkea, vai mitä? Mut mistähä sitä lähtis liikkeelle, kun laajennetaan asioita? No jos iha siitä mihkä jäätiin? Mainio idea! Kiitos minä. (ei kai sitä hirveen selvästi huomaa, että mulla ei oo keskustelukumppaneita täällä?)

Kolmas(? Aika on ollut hämärä käsite täällä) työviikko meni oikeen mukavasti, kunnes perjantaina kun mun piti lähteä pidemmän viikonlopun viettoon niin Hatsume tuli sanomaan, että kotiasiassa saattaa olla pieni ongelma. Isoäidin äiti oli kuollut. Hatsume sanoi, että hänen isänsä voisi viedä minut kotiini hakemaan joitain tavaroita ja että voisin mennä hänen luokseen yöksi.
No, hienosti meni kotiinpääsyyn asti. Isoisä ei ollut saanut memoa ja häipyi minun noustua autosta. Menin silti pakkaamaan laittaen Hatsumelle viestiä, että mitäs nyt. Ennen kun tuo ehti vastata niin äiti ja lapset ehtivät kotia ja äiti oli heti ihan sitä mieltä, että kukaan ei halua minun lähtevän. Yritin selittää, että ihan pari päivää vain, jotta he voisivat surra rauhassa, mutta äiti sanoi vain, että jos vain minua ei haittaa etteivät he ole kotona niin tarvetta poistumiseeni ei ole. Oma rauha voitti ja jäin kotiin.

Välissä oli tietenkin paljon kiittelyä joka suuntaan, mutta niitä ei varmaan tarvitse mainita jokasessa välissä? Luotan, että te luotatte mun olevan peruskohteliastakin kohteliaampi täällä. Suomalaisista pitää antaa hyvä kuva, eiks ni?

Hautajaiset sitten tapahtuivat tosi nopeasti ja täten neljäs viikko lähti käyntiin. Tällöin tapahtui se kaikkien rakastama yökyläily antarktiksella aka Suomi elementary schoolissa (ke-to). Ekana päivänä ensin hengailtiin lasten kanssa, sitten käytiin semmosella tarhaikästen bussilla (polvet suussa, mut mitä vaa söpöyden tähden) kirjastossa ja 100 yenin kaupassa (¥100=0,85€) ja sit takasi Suomi ESsään syömään lounasta ennen kun vaihdettiin kimonoihin/yukatoihin ja nähtiinkoettiin teeseremonia. Ainoa hetki kahden päivän aikana, kun lapset olivat hiljaa. Seremonian jälkeen meistä otettiin hirmuisesti kuvia ennen kun vaihdettiin takaisin omiin vaatteisiin ja  pidettiin pieni kokous, missä meidät jaettiin ryhmiin, joissa sitten tehtiin illalliset ja järjestettiin paikat aamulla. Meidän ryhmä teki okonomiyakia.

Illallisen jälkeen mun perheen poika totesi, että pää sattuu ja tuo pääsi kotiin. Ottaen huomioon paikan kylmyyden niin moni kadehti. Yö nukuttiin huonosti. Meidät suomalaiset pistettiin nukkumaan kylmällä, kovalla lattialla kun lapset nukkuivat lämmitetyllä lattialla makuupusseissa. Katkeruus kasvoi.. :D ja aamulla se sama huutaminen/kiljuminen jatkui, jota oltiin koko edellinen päivä kuunneltu. Ihanaa!

Yökylässä normaalisti syötiin kuulemma aamupalaksi riisiä ja nattoa, mutta koska me niin nyt oli leipää. Aamiaisen jälkeen mentiin liikuntatunnille jälleen pikkubussilla ja pelattiin vähän polttopalloa. Loppupäivä sitten meni origameja lämmittimen vieressä tehden ja kotiinpääsyä odotellen. Kotona ensimmäisenä kuumaan kylpyyn ja omaan rauhaan.

Perjantaina menimme eläintarhaan perheen isän ja lasten kanssa. Oli ehkä aavistuksen masentavaa nähdä ne eläimet niin pienissä betonihäkeissä. Ja koska se ei ollut tarpeeksi niin mentiin sitten vielä eläinkauppaan, missä oli koiran- ja kissanpentuja pienissä lasikopeissa. Maassa maan tavalla, mutta hieman itkin sisäisesti.

Lauantaina sitten oli töitä. Päivä lähti hienosti käyntiin kaatumalla naamalleni pyörällä 30 metrin päästä kotoa. Hyvin suomalaisesti totesin vain, että ei tuu verta ja jatkoin matkaa töihin. Jossain vaiheessa sitten tunsin, kun jotain valuu ohimoa pitkin ja tadah verta. Töissä ilosesti vain Rikan luokse ja kun katse osui ohimooni niin oli hyvä ettei kaatunut. Kauhiasti selitystä japaniksi ja laastari päähän. Moni sitten utelikin laastarin tarkoitusta -> näytä vaurioituneita laseja -> irvistys.
Kotona aika samanmoinen reaktio ja "Miksi et tullut takaisin kotiin??", joka johti anteeksipyytelyihin molemmilta osapuolilta.

Niiiiin muistinko kertoa, että teimme simaa? Kun kerran vappu oli niin pakkohan se oli. Oli hyvää kaikkien mielestä ja nopeasti meni 4 litraa.  Muutenkin ollaan tehty bebejä, korvapuustia, pitkoja ja karjalanpiirakoita. Tulossa juttua Finrando teapartysta ❤

Takaisin viikkoon. Sunnuntaiaamuna lähdettiin aikaisin aamusta ajamaan Fujille isoisän, isän, äidin ja lasten kanssa. Puolisentoista tuntia ajettiin ylemmäs ja ylemmäs. Nähtiin pari peuraakin matkalla. Ylhäällä ilma tuntui ohuemmalta ja kylmemmältä. Äidin ja Ayan yrittäessä herättää Shota isä ja isoisä lähtivät esittelemään minulle pientä temppeliä ja näkymiä.

Jokaisen olisi päästävä käymään Fujilla ainakin kerran elämässään sanoisinko.

Toinen puolisentoista tuntia meni, kun tulimme alas. Yhdeksältä lähdimme uudestaan kotoa liikenteeseen. Pääsin jälleen tapaamaan uusia ihmisiä. Äidin siskon, sekä tuon miehen.  Lähdimme heidän ja Ayan kanssa käymään jossain kaukaisessa jäätelötehtaassa kierroksella ja ropewaylla. Hieman ehkä ihmetytti aluksi, kun lähdettiin tuntemattomien matkaan kohti tuntematonta.

Paljon kuvia tuli otettua kauniista vuoristoista, mutta ette saa niitä nyt, koska ne kuvat on koneella ja kone hajosi. Nyt vain toivotaan sormet ristissä, että Suomessa kun kone on korjattu niin kuvat on tallessa.
Tämä on selityksenä sille, miksi mitään kuvia ei saa nyt ennen kun pääsen kotiin. Sitten tuleekin postaus pelkillä kuvilla ja kuvateksteillä

Neljäs viikko, eli viimeinen viikko ensimmäisessä perheessä. Heti alkuviikosta oli isoäidin synttärit. Työpaikka-isoäiti, joka on perhe-isoäidin serkku tälleen btw, halusi auttaa kakun teossa sen verran, että antaisivat meille pohjan. Minä kun en osaa käyttää japanilaisia jauhoja. Antoivat sitten samantien yhden kakunkin lisäksi. Tein pohjasta suomalaistyyppisen mansikkakakun ja kovasti kaikki tykkäsivät taas. Ja kaikki oli tosiaan isompi porukka, sillä synttärijuhlat olivat samalla jotkut isommatkin grillijuhlat. Pirusti siis porukkaa.

Ma, ke, to ja pe oli töitä. Oltiin päästy jo tuttavalliselle tasolle, joten vitsailua on ihan mukavasti. Puolet menee ehkä ohi, mutta eleet ja ilmeet tekevät tehtävänsä kerronnassa.

Lauantai ja sunnuntai olivat oikein.. Lämpimiä. Noin 25-30 astetta ja arvatkaa kuka paloi lauantaina huvipuistossa? Käsivarret, rintakehä ja naama oli ihan punaiset. Kylmä kylpy teki hyvää päivän päätteeksi.

Huvipuistossa tosiaan oltiin englanti-kurssilaisten kanssa ja vaikka suurin osa päivästä meni siihen, että etsin niitä poikia joiden piti "pitää huolta" minusta niin pääsin parissa laitteessakin käymään :D

Sunnuntai, eli äitienpäivä, oltiin sitten piknikillä Suomi ESn lasten ja äitien kanssa. Me lähinnä seikkailtiin omiamme Senjan, Johannan ja Mikan kanssa, mutta tietenkin aina välillä käytiin muidenkin luona, ettei vain omalla porukalla oltu. Huomattiin sitten, miten tämä suosio on jakautunut, että äidit pitävät minusta ja Mikasta, mutta lapset taas Senjasta ja Johannasta.

Tästäkin viikonlopusta olisi hirveästi kuvia, mutta kun ei. Tänä sunnuntaina tosiaan kone ei enää auennut. Rip läppäri.

Viidennen viikon tiistaina oli perhevaihto. Tämän perheen koti sijaitsee aivan eri suunnassa edellisestä kodista. Täältä onkin matkaa töihin ensin pyörällä 30min ja sitten junalla 5min ja vähän vielä kävelyä 5min.

Yksinäisyys iski toisena iltana. Perheessä ei ollut wifiä, kukaan ei puhunut englantia ja vähäinen japanintaitoni ei hirveästi auttanut ymmärtämään nopeaa puhetta tai kehittämään keskusteluja. Kolmantena päivänä oli siis pakko käydä töiden jälkeen ostamassa paperia ja kyniä. Jotta olisi edes jotain tekemistä. Sekä tietenkin wifi-kortin, jotta pystyy raportoimaan äidille olevansa elossa.

Perjantai ja lauantai oli Abendilla suomi-teekutsut. Kaikenlaista suomalaista ruokaa/juomaa, sekä ilosia keskusteluja aidoin suomalaisen kanssa. Hatsume tsemppasi minua tähän koitokseen.
"Milla-chan, you're going to be a host."
"A host..?"
"You're going to entertain our japanese guests."

Host club tuossa linkki, jos joku ei ymmärtänyt jutun pointtia.

Hienosti hoidin homman kotiin ujona suomalaisena. Haluavat kuulemma tavata uudestaankin, mutta pidempijaksoisesti.

Viimeisenä kokonaisena sunnuntaina japanissa lähdimme perheen äidin ja pojan (Soman) kanssa Tokioon. Siellä sitten käveltiin koko päivä ja nähtiin paljon. Ensimmäisessä temppelissä juhlittiin japanilaistyylisiä häitä, Harajukussa oli vanha pappa koulutytön asussa, lolitoja oli kaikkialla, syötiin -196°C jäätelöä, tokassa temppelissä kannettiin ympäriinsä jumaluutta ja ihmiset soittelivat musiikkia, kymmenet ihmiset halusivat kuvan yhdestä kissasta, jne. Ihmiset vaikuttivat tulleensa hulluksi kuumuudesta.

Paras ehkä kuitenkin oli äidin ja pojan reaktio, kun kerroin mitä Soma tarkoittaa suomeksi.

Viimeinen eli kuudes viikko lähti tänään käyntiin (pelataan aikaeroilla, kun vuorokausi  juuri vaihtui, mutta kaikki lukijat on vielä edellisessä päivässä). Töissä kokeilin jälleen suklaakuvientekoa, tein sokeroituja lehtileivoksia ja pakkasin sekä niitä lehtiä ja muffineja. Päivä tuntui todella lyhyeltä, sillä melkein heti lounaan jälkeen lähdettiin leipomokierrokselle. Ajeltiin Kawaguchikoa ympäri ja mentiin kaikenlaisiin leipomo-myymälöihin ja kahviloihin käymään. On kaik kyl nii hyvää täällä. (Tuli kyl heti flashback siihen kun eka perhe yritti tarjota medium kanaa ja piti keksii joku hieno "suomessa kielletään raa'an kanan syönti hehheh.." tekosyy tosi nopeasti)

Leipomokierroksen päätyttyä oli jo oikeastaan aika palata kotiin, joten tämä päivä meni todellakin nopeasti.

Toivottavasti teksti ei ole ihan hirveän sekava. Oon väsyny ja oli ihan liikaa asiaa, joten pahoittelen.
On siis aika mennä nukkumaan, sillä huomenna toisteksi viimeinen työpäivä.

Hyvää yötä ja näihin näkymiin ✌
❤: Milla

4/22/2016

Long time no see

Aattelin, et teen tolla otsikolla mun viimeisen postauksen tänne, mutta pari viikkoa melkee ehtiny jo vierähtää edellisestä, niin tuntui sopivalta..

Anyways, terve taas! Pari viikkoa tosiaan melkee menny ja kaikkee sitä o tullu tehtyä *KRHM* oltua esim. töissä ja flunssassa. Flunssa ei oo toistaseks häirinny työntekoa nii sen kaa o ilosesti elelty. Tuntu menevän jo ohi, mut sitkiästi pysyttelee mukana muotoaan vaihdellen. Tällä hetkellä limana keuhkoissa (olkaa hyvät, halusitte kuitenkin miettiä limasia keuhkoja klikkaillessanne tietä lukemaan Japanista).

Tästä on tulossa muuten aika pitkä postaus kuvien ja tekstien kera, joten hakekaahan iso lasillinen vettä, kulhollinen poppareita, ottakaa mukava asento ja tarkistakaa vielä nopeasti, että on varmasti aikaa.


Lähdetään liikkeelle ekasta työpäivästä siis! Goro tuli hakemaan täältä perheen luota puoli kasilta ja sitten lähdettiin kohti Abendia. Goro koitti selittää mulle mun tulevaa työreittiä, kun jatkossa kulkisin tietenkin kodin ja työpaikan väliä yksinäni, mutta vähän kaikki meni ohi, kun niitä pikkuteitä oli niin paljon olevinaan. 

Abendilla oli sitten vastassa omistajan vaimo, joka toivotti hyvät huomenet ja meni takaisin sisälle ennen mietä. Kun päästiin sisälle niin siellä oli sitten omistajan tytär Hatsume, (Mihin se vaimo katosi? En tiedä. Saamarin vikkelä) joka toimii valvojanani/esimiehenäni. Kiusallisen esittäytymisyrityksen jälkeen menimme teen ääreen juttelemaan työajoista ja muusta mukavasta, mihin Goroa tarvittaisiin vähän kääntämään.

 Kaikki se jännitys, mitä aamun aikana oli kerääntynyt tuntui vievän kaiken hapen, kunnes sitten yhtäkkiä Hatsume kysyi englanniksi, että osaanko tehdä simaa. Pienen hämmennyksen jälkeen vastasin, että kyllä. Hatsume hymyili ja totesi siihen, että heidän edellinen työssäoppija - Lotta - ei ollut osannut tehdä, mutta Hatsume haluaisi tarjota sitä Suomi-juhlissaan. Tästä lähti sitten kaksi uutta keskustelua liikkeelle: "Meidän koulun Lotta?" ja "Minkälainen on vappu Suomessa?".

Jännitys kielimuurista katosi, kun Hatsume kertoi, että Lotta osasi vain hyvin hyvin vähän japania ja silti kaikki meni hyvin. Pisteet Miltsille siis! Tulisin pärjäämään :D 
Goro sitten tietenkin lähti aika pian näiden keskustelujen jälkeen toistellen mulle, että jos tulee jotain kysyttävää tai ongelmia niin häneen sitten vain nopeasti yhteyttä. (Otappa siinä sit yhteyttä, kun netti katoaa ennen aikojaan..)

Ja koska yksi kiusallinen esittäytyminen ei ole tarpeeksi päivälle niin heti perään oli sitten neljä uutta, sillä kaikille paikalla oleville piti käydä esittäytymässä erikseen. Mulla kun on tämä 5/5 kuullun ymmärtäminen niin en sitten tiedä kenenkään nimiä. Jotain sinnepäin kuitenkin on tiedossa. Rika, Wakame, isoisä ja isoäiti (kyllä, omistajapari esittäytyi isovanhempina. Tästä lisää myöhemmin). Hatsume kertoi, että Rika tulisi toimimaan tutorinani. Ihan jees muuten, mutta kielimuuri näkyy aika vahvasti aina välillä, kun melkeen pudottaa jotain yrittäessään käsieleillä selittää mitä tarkoittaa. Mut tärkeintähän on, että yrittää ja molemmilla on hauskaa?

Ekasta työpäivästä ei sitten muuten ollut mittään kuvia, mutta nou hätä. Tässä postauksessa tulee olemaan jotain kuvia töistäkin!

Aaaaaaaaaaaaaaaaaanyway takaisin viikkoon. Tiistai oli vapaa, sillä Rikalla oli vapaa syystä x. Rikalla on aika useita vapaita ja täten myös minulla. Aurinko paistoi, oli kaunis päivä, joten tein jotain erittäin epätyypillistä itselleni. Lähdin muuten vain kävelylle. Tältä reissulta tietenkin on kuvia, koska.. No.. Tietenkin nyt vaan on.


Tämmösellä tosi terveellisellä aamupalalla lähettiin liikkeelle! Tä perheen äiti on joka aamu väsännyt mulle jotain tämäntyyppistä aamiaista. Joskus on sitten vähän enempi kaikkea, kuten maissikeittoa, makkaraa, kananmunaa, leipää, jogurttia... Tyypille, joka ei ikinä kotona syö aamupalaa tämä oli ehkä suurin kulttuurishokki.

Näitä automaatteja on sit joka ikisessä paikassa...
Kuva ei ihan anna oikeutta sille, miten jännät noi vuoret ovat. Mutta ollaan tosissaan jossain "laaksossa" vuorien keskellä. Muumit in real life!

Pakko tietenkin ottaa kuva ensimmäisestä vastaantulevasta Japanin lipusta












Fujiyoshidan aluekarttaa. Alareunassa näkyy Fujiyoshidan maskotti

Tämäki näyttää joltaki pikkukadulta, joka ei vie muuta kuin umpikujaan, mutta ei! Melkein jäin auton alle, kun tyyppi halusi ostoskeskukseen ja olin tiellä. Katu on kapea, minä en.

Kolmisen tuntia olin kävelyllä ja kun tulin kotiin niin perhe ei ollut vielä tullut kotio. Kun he sitten lopulta tulivat kotiin niin luulivat, että olin vain lepäillyt koko päivän (mikä ois kyl voinu olla ihan 100% mahollista. Tällä kertaa tosin ei, koska en lentänyt 10h tehdäkseni samaa, mitä voisin tehdä kotona.

Päivän päätteeksi oli ihana "paista itte ruokasi" illallinen ♥

On muuten kiva yrittää selittää ihmiselle, joka osaa vain pari sanaa englantia, että voi ihan hyvin kävelläkin töihin, kun pyörän istuin ja tanko ei näytä pääsevän tarpeeksi korkealle. Tämä ei mennyt perille, sillä perheen isä silti pyörän rikkoontumisen uhalla sai kuin saikin väännettyä sen pyöräiltävään kuntoon. Eikä tarvitse edes polvet suussa pyöräillä.


Ekan työviikon aikana työrytmiä seuraavia päiviä oli yksi. Keskiviikko. Herätys 7;30, alakertaan 7:55, lähtö 8:20 ja töissä 8:40. Oli ihan mukavaa, kun työporukka otti heti avosylin vastaan, vaikka ei oltu nähty kuin vain yhtenä päivänä. He eivät ehkä osaa kukaan muu englantia kuin Hatsume, mutta kommunikaatioyrityksen puutteesta ei voi heitä syyttää.

Omistajapari koittaa kovasti selittää kaikkea, mistä menee noin 97% ohi, ilman eleitä ja sitten naureskelevat, kun näytän hämmentyneeltä. Hatsume ystävällisesti käänsi iltapäivästä, että hänen isänsä (eli tämä omistajamies) haluaa olla mulle kuin isoisä ja nätisti sanottuna se hämmentää edelleenkin. Tiedän, että oon ihana, mut whoa.


Torstaina lähdimme Hatsumen, Rikan, Mikan ja Johannan kanssa Tokioon ruokamessuille. Matkasta ei ole oikeastaan ollenkaan kuvia, sillä itse messuilla ei saanut ottaa valokuvia ja muuten pitikin yrittää pitää Rika ja Hatsume näköpiirissä ja vahtia, ettei Mika tai Johanna jäänyt pahasti jälkeen kuvatessaan.

Joka tapauksessa! Torstaina piti olla Abendilla joskus siinä klo 7 aikoihin. Perheen äiti ystävällisesti heitti minut sinne, mistä sitten Rikan ja Hatsumen kanssa lähdimme bussiasemalle. Fujiyoshan pysäkiltä lähdimme Kawakuchigolle, missä Mika ja Johanna hyppäsivät kyytiin. Bussin päästessä Tokion Shibyaan oli määrä löytää tiemme erinnäisten pysäkkien kautta Tokyo big sightille. Siellä sitten täytettiin Hatsumen opastuksella parit paperit ja sitten suomi-nuoret päästettiin vapaiksi. Long story short vatsat oli täynnä kun lähdettiin sieltä. 


Ruokamessujen jälkeen meidät vietiin Tokion keskuksessa sijaitsevalle kauppakadulle, jonka jokainen kauppa oli omistettu ravintolan-/kahvilanpitoon. Siellä jälleen päästettiin nuoret vapaiksi. Paljon nähtiin, paljon haluttiin ostaa, mutta mitään ei silti ostettu. Ehkä ihan pikkasen harmittaa. Tosin moni asia, mitä halusi ostaa, oli jotain luokkaa.. Matkalaukun kokoinen kattila, kirveen kokoinen veitsi ja "...kuka kuorii mansikan?"-kuorija. Paljon erittäin järkevää tuli siis löydettyä.


Illalla oltiin joskus 22:15 takaisin Fujiyoshidassa. Hatsume oli kutsunut minut luokseen to-pe yöksi Abendin yläkertaan (sain siis nukkua pitkään). Meidän oli tarkoitus kai tutustua toisiimme paremmin ja höpötellä joutavia niin kuin juoruilevat teinit, mutta Tokio-reissu oli imenyt kaikki mehut ja nukkuminen kuulosti aivan liian houkuttelevalta sivutettavaksi. Flunssa ja koko päivän reissaaminen ei siis ole hyvä yhdistelmä.


Viikonlopuksi perheen äiti oli keksinyt meille mukavasti puuhaa. Lauantaina oli Sakura-festivaalit, joten lähdimme sinne (minun tietämättäni matkan kohdetta. Tä koko Japaninmatka on toistaseks ollu aika pitkälti semmosta "YLLÄTYYYYYS"-reissaamista... ^-^'') Ayan ja perheen äidin kanssa. Päästyämme ensimmäisten portaiden luokse tieto kaikesta iski semmoisena ihanana "ai perhana ei taas.." -fiiliksenä. Flunssa ja oletettu kuume kiittivät, kun en saa suuta avattua ajoissa.

"That moment when..."
Tuol näkyy tän perheen koti! (..Voinks mä jo sanoo sitä mun kodiks tällee toistaseks?)

Fuji oli hieman ujona eikä suostunu näkymää nii selkeesti ku tavallisesti :c


Pientä kuvanmuokkausta ja kuva näyttää postikortilta..
Sunnuntaina lähdimme sitten vähän isommalla porukalla liikenteeseen. Kävimme Fuji radar dome museossa, josta ei ikävä kyllä ole kuvaa, kun satoi kaatamalla ja piti vain päästä äkkiä sateensuojaan. Siellä sitten mulle koitettiin kertoa, että mistä mikäkin tietonurkkaus selitti. Puolet meni ohi, mutta kuvat oli kivoja :D

Käytiin sitten museon jälkeen kolmessa erilaisessa Fuji-kaupassa, Fuji-aiheisessa ravintolassa ja juomassa Fuji-vettä taas. Tämän jälkeen lähdettiin taas kiertämään Fujiyoshidaa ja päädyttiin kaiken jälkeen Abendin lähellä sijaitsevaan ostoskeskukseen.








Fuji-san pilvessä (badumtssssss)




"Mama-san"

Aya

Sho





Siinä ois yks viikko! Vieläkö jaksais? Oli vastaus kyllä tai ei niin jatkuu vielä vähä. Käy täyttämässä vesilasi, jos se on jo tyhjä.

Tässä on nyt vähän sekasin tältä viikolta otettuja työaiheisia kuvia. Kuvatekstit saa nyt kertoa mun puolesta.

Päivä jolloin olisi halunnut seikkailla ulkona työskentelyn sijaan

Marjahedelmätortun koristeluvaihe ja whoa

"Anna kun siivoan taustan ensin!"

Rikan vanhemmat omistaa herkkupuodin, josta Rika sitten toi kaikkee mahollista maisteltavaks (chia-siemenhömpskä ei sit oo osa sitä herkkumaistelua)

Isoisä halus opettaa mulle, että miten tehään ankoa (aka sitä makeaa paputahnaa mitä nä käyttää kaikessa)

Rika työssä
Vielä joskus mäki opin tekee noin tasalaatusta työtä..


Rika yritti opettaa mua tekemään suklaakuvioita ja sanotaanko, että toka yritys hyvien neuvojen jälkeen on jo ihan kohtalaisen hyvä :D Seuraavaks sitten opettelemaa jotain jännempää! 
Hatsume ja Rika haluu kovasti maistaa suomalaisia herkkuja, joten tadah. Pannaria :D Sitä sitten maisteltiin vaikka ja minkä kanssa, jotta löydettiin minkä kanssa sopii parhaiten. Voittajayhdistelmäksi pääsi hunaja, mansikat, vaniljajäätelö ja kanelisokeri.
Niitä mukavia hetkiä kun leuka melkee putoo lattiaan, koska _MITEN_

Ei saa muuten unohtaa tän viikon tiistaita, jolloin oli mun vapaa päivä taas ja tällä kertaa mama-san aikos viedä mut johkin äitien lounastustilaisuuteen. Luojan kiitos Johanna ja Mika tuli sinne kans mukaan, ettei ollu vain minä ja äidit :D

Selfie-time w/ Johanna

Semmone kiva pikku rantafiilis heräs

Mihkä ikinä meneekin ni Fuji näkyy

Käytiin lounaan jälkeen ihmepuutarhassa, missä myytiin lilja-jäätelöä. On muuten hyvää! Outoa, mutta hyvää


Mika, meikä, Johanna, Johannan perheen äiti, random äiti #1, mun tokan perheen äiti ja random äiti #2 yhteiskuvassa

Mentiin harjotteleen pesislyöntejä. Sai oikee valita vauhdinkin! Sen jälkeen kun pallo lensi 90km/h Jossun käsille niin totesin, että en todellakaan ole menossa mihinkään 130km/h..

Nuoret viihdyttävät aikuisia. Ripley's believe it or not, mutta oon polvillaan seisten yhtä pitkä ku oletettu lapsi (tosa oli tiiliskivi lapsia varten, että he ylettyvät noin hurjan korkeelle)

Ja näin pääsimme kuvien kera loppuun. Musta tuntuu, että osa kuvista katosi täsä matkan varrella, mutta ei se mitään. Tä ehkä kertoo jo jonkin verran, että mitä täällä tapahtuu.

Kiitos ja kumarrus, nähdään ensi kerralla!

♥: Milla