Jäätelöä, yökyläilyjä ja syntymäpäiviä

Huhhuh viimeisiä päiviä viedään. En ole sitten kirjotellutkaan melkein laisinkaan, joten tehdään nopeesti pieni tiivistelmä menneistä, shall we?

Hautajaiset, yökyläily antarktilsella, vappu, eläintarha- ja jäätelötehdas-reissut, Fujin puolessavälissä käynti, synttärit, Fuji-Q highland, eväsretki, pientä niiskutusta, perheenvaihto, yksinäisyys, teekutsut, Harajuku, häät, temppeleitä, shoppailua, leipomokierroksia.

Paljo kaikkea, vai mitä? Mut mistähä sitä lähtis liikkeelle, kun laajennetaan asioita? No jos iha siitä mihkä jäätiin? Mainio idea! Kiitos minä. (ei kai sitä hirveen selvästi huomaa, että mulla ei oo keskustelukumppaneita täällä?)

Kolmas(? Aika on ollut hämärä käsite täällä) työviikko meni oikeen mukavasti, kunnes perjantaina kun mun piti lähteä pidemmän viikonlopun viettoon niin Hatsume tuli sanomaan, että kotiasiassa saattaa olla pieni ongelma. Isoäidin äiti oli kuollut. Hatsume sanoi, että hänen isänsä voisi viedä minut kotiini hakemaan joitain tavaroita ja että voisin mennä hänen luokseen yöksi.
No, hienosti meni kotiinpääsyyn asti. Isoisä ei ollut saanut memoa ja häipyi minun noustua autosta. Menin silti pakkaamaan laittaen Hatsumelle viestiä, että mitäs nyt. Ennen kun tuo ehti vastata niin äiti ja lapset ehtivät kotia ja äiti oli heti ihan sitä mieltä, että kukaan ei halua minun lähtevän. Yritin selittää, että ihan pari päivää vain, jotta he voisivat surra rauhassa, mutta äiti sanoi vain, että jos vain minua ei haittaa etteivät he ole kotona niin tarvetta poistumiseeni ei ole. Oma rauha voitti ja jäin kotiin.

Välissä oli tietenkin paljon kiittelyä joka suuntaan, mutta niitä ei varmaan tarvitse mainita jokasessa välissä? Luotan, että te luotatte mun olevan peruskohteliastakin kohteliaampi täällä. Suomalaisista pitää antaa hyvä kuva, eiks ni?

Hautajaiset sitten tapahtuivat tosi nopeasti ja täten neljäs viikko lähti käyntiin. Tällöin tapahtui se kaikkien rakastama yökyläily antarktiksella aka Suomi elementary schoolissa (ke-to). Ekana päivänä ensin hengailtiin lasten kanssa, sitten käytiin semmosella tarhaikästen bussilla (polvet suussa, mut mitä vaa söpöyden tähden) kirjastossa ja 100 yenin kaupassa (¥100=0,85€) ja sit takasi Suomi ESsään syömään lounasta ennen kun vaihdettiin kimonoihin/yukatoihin ja nähtiinkoettiin teeseremonia. Ainoa hetki kahden päivän aikana, kun lapset olivat hiljaa. Seremonian jälkeen meistä otettiin hirmuisesti kuvia ennen kun vaihdettiin takaisin omiin vaatteisiin ja  pidettiin pieni kokous, missä meidät jaettiin ryhmiin, joissa sitten tehtiin illalliset ja järjestettiin paikat aamulla. Meidän ryhmä teki okonomiyakia.

Illallisen jälkeen mun perheen poika totesi, että pää sattuu ja tuo pääsi kotiin. Ottaen huomioon paikan kylmyyden niin moni kadehti. Yö nukuttiin huonosti. Meidät suomalaiset pistettiin nukkumaan kylmällä, kovalla lattialla kun lapset nukkuivat lämmitetyllä lattialla makuupusseissa. Katkeruus kasvoi.. :D ja aamulla se sama huutaminen/kiljuminen jatkui, jota oltiin koko edellinen päivä kuunneltu. Ihanaa!

Yökylässä normaalisti syötiin kuulemma aamupalaksi riisiä ja nattoa, mutta koska me niin nyt oli leipää. Aamiaisen jälkeen mentiin liikuntatunnille jälleen pikkubussilla ja pelattiin vähän polttopalloa. Loppupäivä sitten meni origameja lämmittimen vieressä tehden ja kotiinpääsyä odotellen. Kotona ensimmäisenä kuumaan kylpyyn ja omaan rauhaan.

Perjantaina menimme eläintarhaan perheen isän ja lasten kanssa. Oli ehkä aavistuksen masentavaa nähdä ne eläimet niin pienissä betonihäkeissä. Ja koska se ei ollut tarpeeksi niin mentiin sitten vielä eläinkauppaan, missä oli koiran- ja kissanpentuja pienissä lasikopeissa. Maassa maan tavalla, mutta hieman itkin sisäisesti.

Lauantaina sitten oli töitä. Päivä lähti hienosti käyntiin kaatumalla naamalleni pyörällä 30 metrin päästä kotoa. Hyvin suomalaisesti totesin vain, että ei tuu verta ja jatkoin matkaa töihin. Jossain vaiheessa sitten tunsin, kun jotain valuu ohimoa pitkin ja tadah verta. Töissä ilosesti vain Rikan luokse ja kun katse osui ohimooni niin oli hyvä ettei kaatunut. Kauhiasti selitystä japaniksi ja laastari päähän. Moni sitten utelikin laastarin tarkoitusta -> näytä vaurioituneita laseja -> irvistys.
Kotona aika samanmoinen reaktio ja "Miksi et tullut takaisin kotiin??", joka johti anteeksipyytelyihin molemmilta osapuolilta.

Niiiiin muistinko kertoa, että teimme simaa? Kun kerran vappu oli niin pakkohan se oli. Oli hyvää kaikkien mielestä ja nopeasti meni 4 litraa.  Muutenkin ollaan tehty bebejä, korvapuustia, pitkoja ja karjalanpiirakoita. Tulossa juttua Finrando teapartysta ❤

Takaisin viikkoon. Sunnuntaiaamuna lähdettiin aikaisin aamusta ajamaan Fujille isoisän, isän, äidin ja lasten kanssa. Puolisentoista tuntia ajettiin ylemmäs ja ylemmäs. Nähtiin pari peuraakin matkalla. Ylhäällä ilma tuntui ohuemmalta ja kylmemmältä. Äidin ja Ayan yrittäessä herättää Shota isä ja isoisä lähtivät esittelemään minulle pientä temppeliä ja näkymiä.

Jokaisen olisi päästävä käymään Fujilla ainakin kerran elämässään sanoisinko.

Toinen puolisentoista tuntia meni, kun tulimme alas. Yhdeksältä lähdimme uudestaan kotoa liikenteeseen. Pääsin jälleen tapaamaan uusia ihmisiä. Äidin siskon, sekä tuon miehen.  Lähdimme heidän ja Ayan kanssa käymään jossain kaukaisessa jäätelötehtaassa kierroksella ja ropewaylla. Hieman ehkä ihmetytti aluksi, kun lähdettiin tuntemattomien matkaan kohti tuntematonta.

Paljon kuvia tuli otettua kauniista vuoristoista, mutta ette saa niitä nyt, koska ne kuvat on koneella ja kone hajosi. Nyt vain toivotaan sormet ristissä, että Suomessa kun kone on korjattu niin kuvat on tallessa.
Tämä on selityksenä sille, miksi mitään kuvia ei saa nyt ennen kun pääsen kotiin. Sitten tuleekin postaus pelkillä kuvilla ja kuvateksteillä

Neljäs viikko, eli viimeinen viikko ensimmäisessä perheessä. Heti alkuviikosta oli isoäidin synttärit. Työpaikka-isoäiti, joka on perhe-isoäidin serkku tälleen btw, halusi auttaa kakun teossa sen verran, että antaisivat meille pohjan. Minä kun en osaa käyttää japanilaisia jauhoja. Antoivat sitten samantien yhden kakunkin lisäksi. Tein pohjasta suomalaistyyppisen mansikkakakun ja kovasti kaikki tykkäsivät taas. Ja kaikki oli tosiaan isompi porukka, sillä synttärijuhlat olivat samalla jotkut isommatkin grillijuhlat. Pirusti siis porukkaa.

Ma, ke, to ja pe oli töitä. Oltiin päästy jo tuttavalliselle tasolle, joten vitsailua on ihan mukavasti. Puolet menee ehkä ohi, mutta eleet ja ilmeet tekevät tehtävänsä kerronnassa.

Lauantai ja sunnuntai olivat oikein.. Lämpimiä. Noin 25-30 astetta ja arvatkaa kuka paloi lauantaina huvipuistossa? Käsivarret, rintakehä ja naama oli ihan punaiset. Kylmä kylpy teki hyvää päivän päätteeksi.

Huvipuistossa tosiaan oltiin englanti-kurssilaisten kanssa ja vaikka suurin osa päivästä meni siihen, että etsin niitä poikia joiden piti "pitää huolta" minusta niin pääsin parissa laitteessakin käymään :D

Sunnuntai, eli äitienpäivä, oltiin sitten piknikillä Suomi ESn lasten ja äitien kanssa. Me lähinnä seikkailtiin omiamme Senjan, Johannan ja Mikan kanssa, mutta tietenkin aina välillä käytiin muidenkin luona, ettei vain omalla porukalla oltu. Huomattiin sitten, miten tämä suosio on jakautunut, että äidit pitävät minusta ja Mikasta, mutta lapset taas Senjasta ja Johannasta.

Tästäkin viikonlopusta olisi hirveästi kuvia, mutta kun ei. Tänä sunnuntaina tosiaan kone ei enää auennut. Rip läppäri.

Viidennen viikon tiistaina oli perhevaihto. Tämän perheen koti sijaitsee aivan eri suunnassa edellisestä kodista. Täältä onkin matkaa töihin ensin pyörällä 30min ja sitten junalla 5min ja vähän vielä kävelyä 5min.

Yksinäisyys iski toisena iltana. Perheessä ei ollut wifiä, kukaan ei puhunut englantia ja vähäinen japanintaitoni ei hirveästi auttanut ymmärtämään nopeaa puhetta tai kehittämään keskusteluja. Kolmantena päivänä oli siis pakko käydä töiden jälkeen ostamassa paperia ja kyniä. Jotta olisi edes jotain tekemistä. Sekä tietenkin wifi-kortin, jotta pystyy raportoimaan äidille olevansa elossa.

Perjantai ja lauantai oli Abendilla suomi-teekutsut. Kaikenlaista suomalaista ruokaa/juomaa, sekä ilosia keskusteluja aidoin suomalaisen kanssa. Hatsume tsemppasi minua tähän koitokseen.
"Milla-chan, you're going to be a host."
"A host..?"
"You're going to entertain our japanese guests."

Host club tuossa linkki, jos joku ei ymmärtänyt jutun pointtia.

Hienosti hoidin homman kotiin ujona suomalaisena. Haluavat kuulemma tavata uudestaankin, mutta pidempijaksoisesti.

Viimeisenä kokonaisena sunnuntaina japanissa lähdimme perheen äidin ja pojan (Soman) kanssa Tokioon. Siellä sitten käveltiin koko päivä ja nähtiin paljon. Ensimmäisessä temppelissä juhlittiin japanilaistyylisiä häitä, Harajukussa oli vanha pappa koulutytön asussa, lolitoja oli kaikkialla, syötiin -196°C jäätelöä, tokassa temppelissä kannettiin ympäriinsä jumaluutta ja ihmiset soittelivat musiikkia, kymmenet ihmiset halusivat kuvan yhdestä kissasta, jne. Ihmiset vaikuttivat tulleensa hulluksi kuumuudesta.

Paras ehkä kuitenkin oli äidin ja pojan reaktio, kun kerroin mitä Soma tarkoittaa suomeksi.

Viimeinen eli kuudes viikko lähti tänään käyntiin (pelataan aikaeroilla, kun vuorokausi  juuri vaihtui, mutta kaikki lukijat on vielä edellisessä päivässä). Töissä kokeilin jälleen suklaakuvientekoa, tein sokeroituja lehtileivoksia ja pakkasin sekä niitä lehtiä ja muffineja. Päivä tuntui todella lyhyeltä, sillä melkein heti lounaan jälkeen lähdettiin leipomokierrokselle. Ajeltiin Kawaguchikoa ympäri ja mentiin kaikenlaisiin leipomo-myymälöihin ja kahviloihin käymään. On kaik kyl nii hyvää täällä. (Tuli kyl heti flashback siihen kun eka perhe yritti tarjota medium kanaa ja piti keksii joku hieno "suomessa kielletään raa'an kanan syönti hehheh.." tekosyy tosi nopeasti)

Leipomokierroksen päätyttyä oli jo oikeastaan aika palata kotiin, joten tämä päivä meni todellakin nopeasti.

Toivottavasti teksti ei ole ihan hirveän sekava. Oon väsyny ja oli ihan liikaa asiaa, joten pahoittelen.
On siis aika mennä nukkumaan, sillä huomenna toisteksi viimeinen työpäivä.

Hyvää yötä ja näihin näkymiin ✌
❤: Milla