Ja minä kun luulin olleeni varautunut..

Jotta ei peloteltaisi liikaa vanhempia niin poltin itteni, vaikka olin pakannut vahvan aurinkorasvan mukaani. Miten? Laiskuudella.

Mutta ensin mennään päivään 2 Japanissa, kun matkustimme junalla Yamanashiin. Kirjauduimme ulos hotellista 9:50 ja junamme lähti 10:30. Siinä välissä raahasimme laukkuja monet portaat alas ja ylös (vain yksi oli kaukaa viisas ja otti reput/rinkat matkaan), sekä kävimme ostamassa jotakin aamupalaa. Junamatka kesti noin 2 tuntia, kuten ehkä joku jo viime postauksen kommenteista lukikin.

Yamanashissa tuli uudestaan ystävämme portaat vastaan. Muut lähtivät etsimään laukkujensa kanssa hissejä, mutta minä ja Tarja (tämä fiksu rinkkanainen) hyppelimme portaat ylös. Pyörittiin siinä sitten vähän eksyksissä, kun mietittiin, että missä muut on ja sitten alkoi se kiljunta.
Käännyttiin katsomaan, että mitä ihmettä. ja siellä oli paaaaaaaaljon pieniä lapsia heiluttamassa kangasta "TERVETULOA YAMANASHIIN!"
Muut saapuivat luoksemme ja lähdimme noiden pienien ihmisten luokse (heidän kanssaan toki oli vanhemmatkin, mutta lapset nyt huudollaan vain veivät kaiken huomion). Lapset heti olivat innokkaina esittelemässä itsensä ja molempien isäntäperheitteni pojat - Soma ja Sho - olivat heti valmiita kantamaan toista laukkuani. Saattoivat ehkä jopa hieman kinastella, että kumpi saisi luvan tehdä niin.

Lähdimme isäntäperheitten, sekä yhteyshenkilömme kanssa lähellä sijaitsevaan kirjastoon, jossa meille pidettiin tervetulijaisjuhla. Siellä tapasimme erään uuden suomalaisen, joka kuulemma opiskelee Japanin kulttuuria ja kieltä Kofun yliopistossa.

Juhlan jälkeen erkaannuimme muista matkakumppaneistamme ja lähdimme isäntäperheittemme matkaan. Omani (kyllä, molemmat perheet) kyselivät kovasti, että olenko väsynyt tai nälkäinen ja tahtoisinko lähteä heidän kanssaan Samurai-festivaaleille. Varmaan arvaatte ensimmäisiin kysymyksiini vastaukset, kun seuraavana olimmekin matkalla festivaaleille Aya minua kädestä pitäen.

Perheitten pojat juoksentelivat edellä ihmismassassa ja aina välillä juoksivat takaisin huutamaan "Let's go!" aivan kuin meillä ei olisi koko päivää aikaa..

Festareilla oli paljon kaikkea mahdollista. Kymmeniä ruokakojuja, pelle, mies apinansa kanssa tekemässä temppuja, samurai-sotilaita, sekä "kenraaleja".

Sotakenraali, jonka kanssa pääsi ottamaan kuvia

Perheen 2 äiti halusi sakura-kuvia minusta (I feel honored)

Pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa japanilaista sorbettia (おいしい)

 Päästyämme isäntäperheeni kotiin olin aivan puhki. Meinasin nukahtaa autossakin pariin otteeseen (ja täten löin pääni ikkunaan). Lapset olivat kuitenkin niin innoissaan esittelemässä minulle kaikkea ikkunasta, että oli pakko pitää itseni hereillä ("Peach tree! Sakura! FUJI-SAN!).
Kotona oli uusi esittely, kun tapasin perheen isovanhemmat, sekä isän. Perheen äiti alkoi heti tehdä valtavasti ruokaa koko perheelle. Hän teki varmaan kymmentä eri ruokalajia ennen kun tuli itse istumaan. Ruokailun aikana kovasti yritettiin tarjota sakea ja japanilaista kaljaa tai vihreää teetä minulle juotavaksi.

Note to self: Jos et pidä vihreästä teestä niin keino jättää juomatta ei ole antaa sen jäähtyä. Isoäiti kaatoi heti pois ja pisti uuden kupin pöytään. Sen jälkeen ei voi muuta kuin juoda sen kaiken ja sen jälkeen todeta, että vatsa on täynnä.

Ruokailun jälkeen minulle laskettiin kylpy (selitin perheiden äideille aikaisemmin päivällä, että Suomessa sauna on melkein jokaisella ja kylpy on enemmänkin luksusta ja vastaus oli tähän erittäin japanilainen "OOOOH!" ja tadah sain kylvyn) ja oh my god se oli ihanaa. 42 asteisessa vedessä hengaaminen on elämä.

Pesun jälkeen vaihdoin yöpukuun ja tulin huoneeseeni lukemaan, kun kaikki olivat maagisesti kadonneet keittiöstä/olohuoneesta sillä välin. Yhtäkkiä lapset ilmestyivät huoneeseen opiskelemaan ja perheen äiti toi minulle Shon koulun lehden, joka on kuvassa alla.

Perheen talo

Sitten päästäänkin tähän päivään! Sho oli illalla laittanut minulle herätyskellon soimaan 3:40 (kiitos tästä) ja oikea herätys soikin sitten 6:15. Söimme aamupalaa ja kävelimme Ayan kanssa viemään postia. Kun tulimme takaisin kotiin isoisä halusi lähteä viemään meidät ajelulle. Kävimme katsomassa työpaikkaani (joka oli minun tietämättäni vaihtunut Do-dousta Abentiin), rukoilemassa temppelissä rahallisesti ja juomassa Fuji-vuoren vettä. Päästyämme kotiin oli pian aika lähteä Shon kouluun. Uskokaa tai älkää, mutta nimi on Suomi ES. Siellä sitten olimme 9:00-16:15 talkoissa ja pelaamassa lasten kanssa polttopalloa. Herranjumala nä lapset taittuu pieneen kokoon yrittäessään väistää palloa.

Koululla oli oma koira nimeltä Rocky

Samaan alueeseen kuului lastentarha

Koulun vieressä oleva metsä oli Johannan mielestä ihan kuin Lostista.

 Suomi ES on yksityiskoulu, joka yrittää kai päästä mahdollisimman lähelle Suomea opetussuunnitelmassaan. Moni vanhempi toivoisikin, että oma lapsi pääsisi joskus vaihtoon ja mieluiten juuri Suomeen.

Tämä patsas on suomenkieliseltä nimeltään Pullapoika. Sen kerrotaan ruokkivan nälkäisiä lapsia repimällä itsestään paloja (koko tyyppi on siis leipää/pullaa, ei oo niin väkivaltasta, miltä aluksi kuulosti) ja ei ikinä lopu kesken, sillä kasvattaa osan heti takaisin.

Perheen äiti oli tehnyt jokaiselle lapselle oman "pienen" eväspaketin. Riisiä, makkaraa, friteerattuja vihannespyöryköitä, vihannesmehua ja jogurttia

Kävimme perheen isän ja lasten kanssa kiipeämässä pirusti portaita, koska "täältä saa parhaan kuvan Fuji-sanista"

Kävimme syömässä kunnon sushi-paikassa. Vieressä oli elektroninen taulu, josta klikattiin mitä haluaa ja sitten odotettiin, että tuote tulee hihnalta ja pääset ottamaan lautasesi, sekä syömään. Helppoa ja ai niin hyvää. Pikkasen tuli vatsa täyteen, kun "syö niin paljon kuin jaksat" sushista. Kalliimmat sushit, sekä juotavat kuitenkin maksoivat erikseen. Molemmat siinä euron paikkeilla.